9 Pienahitsien mittojen merkitsemistavat

Pienahitsien mittojen merkitsemistavat

 Pienahitsi tarkoittaa 90 asteen kulmaan tulevaa liitosta. Tällöin hitsauspalko on suorakulmaisen kolmion muotoinen profiililtaan. Pienahitsin tunnuksena on suorakulmainen kolmio.

Kuva alla: Hitsausmerkki ja merkinnät. Haarukka sisältää erikoistietoja, kuten yksityiskohtaista kirjallista ohjeistusta hitsauksen suorittamisesta tai käytettävien standardien noudattamisesta.

 
Kuva alla: Erilaisia hitsejä. Huomaa pienahitsi!

 Kuva alla: Pienahitsin lisätunnuksia.

 

Kuva alla: Yhdisstetty hitsausmerkki.

 Mikäli hitsattavia kappaleita joudutaan työstämään railon muodostamiseksi hitsauksen helpottamista ja onnistumista ajatellen, voidaan railo työstää erilaisiin muotoihin, kuten V-muotoiseksi, Y-muotoiseksi jne.

 

Mikäli hitsauspiirustuksiin tehdään muutoksia, on huomattava, että samassa piirustuksessa tulee olla, kuten yleensä teknillisissä piirustuksissa, vain yhden järjestelmän mukaisia merkintöjä.

Hitsien saumojen leveys merkitään joko a- tai z mittoina. A-mitta tarkoittaa hitsin suorakulmaisen kolmion muodostaman profiilin hypotenuusan ja suorakulman välistä etäisyyttä..

 
 Kuva yllä: a-mitta pienahitsissä.

Kuva yllä: z-mitta pienahitsissä. 

Z-mitta tarkoittaa pienahitsin palon pohjan leveyttä.



 

 Kuva alla: Pienhitsin merkintä; kaksoispienahitsi. Huomaa, että vain yhdeltä puolelta hitsattaessa jätetään toinen puoli nuoliviivan puolelta pois.

 Kuva yllä: Katkopienahitisin merkitseminen. L-kohdat hitsataan ja hitsausmerkkiin merkitään katkojen määrä n ja hitsin pituus l ja välien pituudet e. Mikäli katkopienahitsi tehdään molemminpuolisesti, merkitään hitsausmerkin katkoviivan puolelle samalla tavalla hitsien ja katkojen mitat kuin yläpuolellekin. 

Vuoropienahitsi

Pienahitsiä voi vetään myös vuoron peräisesti molemminpuolisesti.

  Kuva yllä: Vuoropienahitsin piirrosmerkki. Hitsin alkamiskohta mitoitettava (V). Kuvassa pienahitsi vedetään molemminpuolisesti.

Kuva yllä: Vuoropienahitsin piirrosmerkki, kun annetaan kummankin vuorottelevien pienahitsien alkamiskohdat V1 ja V2.








 

11. Geometristen toleranssien merkintä

Geometristen toleranssien merkintä 

Toleranssien valintaperusteet.

Kuva yllä. Toleranssikehys merkintöineen.

Kuva yllä. Peruslementin merkintä.

Kuva 2-3. Toleranssikehyksen liittäminen elementtiin.

Kuva yllä. Heiton yleistoleranssimerkinnät (mm).

Kuva. Suoruuden ja tasaisuuden toleraranssimerkinnät (mm).

Kuva. Kohtisuoruuden toleranssimerkinnät (mm).

Kuva. Porattujen ja kierteitettyjen reikien kohtisuoruus.

Kuva yllä. Symmetrisyyden toleranssimerkinnät (mm).

Jyrsittyjen reikien yms.  symmetrisyyden merkitseminen. (Alla).

Reikäkantasovitteiden merkitseminen. Esimerkki.

7 Vierintälaakereiden ja tiivisteiden esitys piirrustuksissa

Vierintälaakereiden ja tiivisteiden esitys piirrustuksissa

Kuva 1. Tiivisteen yksinkertaistettu symboli.

Kuva 2. Vierintälaakerin yksinkertaistettu symboli.

10 Mittatoleranssien merkintä

Mittatoleranssien merkintä

SFS-ISO 406:1988 standardi sisältää pituus- ja kulmamittojen toleranssien merkinnät teknisessä piirustuksessa, jotka eivät edellytä tietyn valmistus-, mittaus- tai tarkastusmenetelmien käyttöä.


Metrijärjestelmällä mitoitettujen kappaleiden valmistuksessa käytetään monesti ISO 286:1988 -standardin mukaisia toleransseja. 

Toleranssiryhmiä on määritetty A:sta ZC:hen asti ja luokkia 1:stä 18:aan. Reiällä käytetään isoa kirjainta ja tapille pientä. Kirjain kuvaa onko reiän/tapin oltava nimellisarvoaan suurempi vai pienempi ja numero kertoo vaihtelurajat. Esim. H7 toleranssi 3 mm reiälle tarkoittaa, että reiän on oltava 3 mm +0,010/-0 mm kokoinen ja h7 taas kertoo, että reiän on oltava 3  mm -0,010/+0 kokoinen. 

Toleranssivaatimus kohdistuu ainoastaan niihin  kohtiin, joihin se  on merkitty.  Ilmoitettu toleranssi koskee koko toleroitavaa elementtiä, ellei  toisin  ole mainittu. Esim. 0,05/50 tarkoittaa, että  toleranssi 0,05 sallitaan  missä tahansa  kohtaa kappaletta  50 mm matkalla.

 Kuva. Mittatoleranssien merkintäesimerkki koneenpiirustuksessa.

Keskeisiä termejä toleransseista puhuttaessa ovat:

• Perusmitta, nimellismitta: Mitta, josta rajaeromitat lasketaan käytettäessä ylä- ja alaeromittoja.
• Tosimitta: Mittaamalla todennettu mitta
• Rajamitat: Suurin ja pienin sallittu mitta mukaan lukien ko. arvot, joiden välillä tosimitan tulee olla.
• Nollamitta: Perusmitta, johon eromitat ja toleranssit liittyvät (graafisessa esittämisessä suora viiva)
• Eromitta: Tietyn mitan (tosimitta, rajamitta...) ja vastaavan perusmitan erotus.
•  Yläeromitta (ES, es, huom! reikä isolla ja askseli/tappi pienillä kirjaimilla) : Ylärajamitan ja vastaavan perusmitan erotus.
• Alaeromitta (EI, ei) : Alarajamitan ja vastaavan perusmitan erotus.
• Sovite: Kahden toisiinsa liitettävän elementin (esim. akseli ja reikä) mittojen erosta (ennen asennusta) riippuva ominaisuus.

Kuva. Perusmitta, ylärajamitta ja alarajamitta.

Kuva. Valmistusmenetelmäkohtaiset toleranssiasteet.

Kuva. Esimerkki eromitoista reikäkantasovitteille. Lisätietoa Aimo Pereen kirasta Koneenpirustus 1 ja 2.

4 Yleiset mitoitusperiaatteet

Yleiset mitoitusperiaatteet

Konepiirustuksessa kappaleen koko ja muoto esitetöön projektioiden sekä mittalukujen ja tunnusten avulla. Itse projektiosta ei oteta mittoja mittaamalla, vaan projektiot ovat apuna kappaleen mitoituksessa. Piirustuksessa olevat mitat ovat valmiin kappaleen mittoja, ellei ole toisin mainittu. Piirustusta tulkitaan sen mittojen ja tunnusten avulla.

Mitat on annettava siten, että osan tai laitteen toiminnan, valmistuksen ja tarkastuksen asettamat vaatimukset tulevat huomioon otetuiksi.

Mitoituksesta on laadittu standardi SFS-ISO 129, jota sovelletaan Suomessa.


Mitoitusalkiot

Mitoitusalkiot sisältävät mitta-apuviivan, viiteviivan, mittaviivan päätteen, 0-pisteen ja itse mittaluvun.

Kuva 1. Mitoitusalkiot


Mittaviivat, mitta-apuviivat ja viiteviivat esitetään kapeilla ehyillä viivoilla. Mitta-apuviivojen avulla mittaviivat voidaan sijoittaa muualle kuin niiden asianomaiseen kohtaan. Mitta-apuviivat piiretään yleensä kohtisuoraan mittaviivaa vastaan. Muoto-, ääri- ja keskiviivoja voidaan käyttää mitta-apuviivoina, mutta ei mittaviivoina.


Mittaviivat piiretään yhdensuuntaisina kyseisen ulottuvuuden kanssa. Kulmia ja kaaria mitoitettaessa mittaviivana on ympyräkaari.

Osittain piirettyjen symmetristen projektioiden, puolileikkauksien tai vastaavien esittämisessä mittaviivat piirretään jonkin verran yli keskiviivan. Tällöin mittaviivoihin piirretään vain yksi nuolenpä.




Piiustusten mittalajit

Piirustuksissa merkitykseltään eriarvoisia mittoja. Jotkut mitat ovat koneen toiminanna tai asennuksen kannalta ratkaisevan tärkeitä, kun taas toiset mitat ovat lähinnä apumittoja.

Mittojen luokituksia:

Toimintamitta: Mitta, joka on oleellinen kappaleen toiminnan tai tilan kannalta. Toimintamitalle annetaan yleensä jokin toleranssi eli sallittu vaihteluväli.

Ei-toimintamitta: Mitta, joka ei ole oleellinen kappaleen toiminnan kannalta. 

Apumitta:  Mitta, joka on tarkoitettu vain informaation antamiseksi. Apumitta annetaan sulkeissa eikä sitä toleroida.

Elementti: Kappaleen yksittäinen ominaisuus, kuten tasopinta, lieriö, kierre, olake jne.

Mittaluvut ovat piirroksen tärkeimpiä merkintöjä, joten ne tulee kirjoittaa ja esittää erittäin selkeästi.

Kaikki mitat annetaan lähtökohtaisesti millimetreinä, joten mittayksikköä ei merkitä luvun perään. Jos käytetään jotain muita mittayksiköitä, on mittayksikkö kirjoitettava luvun perään. Kulman mittaluvun perään merkitään asteen symboli.

Mittaluvut on asetettava niin, ettei mikään piirustuksen muu viiva ylitä tai erota sitä.





Kuva 4 Mittalukujen merkitsemisen ja asettamisen esimerkki.

Yleiset mitoitusperiaatteet:

Kappaleen kuvaamiseksi piirustuksessa ei pidä käyttää enempää mittoja kuin on tarpeellista. Mitoitus on sijoitettava piirustukseen niin että se selvästi määrittää kappaleen rakenteen.

Kukin mitta esitetään samassa piirustuksessa vain kerran ja siinä projektiossa, jossa mitan tarkoittama ulottuvuus ja muoto käyvät parhaiten ilmi. Mitoitus pyritään siirtämään projektion ulkopuolelle selvälukuisuuden vuoksi.

Ketjumitoitukset

Avoin ketjumitoitus

Avoin ketjumitoitus on suositeltava tapa tehdä mitoitukset konepiirrustuksessa.




Suljettu ketjumitoitus

Suljettua ketjumitoitusta on vältettävä, koska siinä valmistusepätarkkuudet kasaantuvat sattumanvaraisesti.




Symmetrian hyväksikäyttö mitoituksessa: Kappaleissa, joiden piirustuksiin on piirretty symmetriaviivat, suoritetaan symmetristen kohtien mitoitus puolelta toiselle, eikä itse symmetriaviivaan. Kun kyseessä on symmetrisesti sijaitsevat reiät, kaarevuussäteet, lovet, viisteet, yms. riittää, kun yksi niistä mitoitetaan.




Saman kappaleen tai kohdan yhteenkuuluvat mitat on pyrittävä keräämään omaksi ryhmäksi. Esim. kappaleen pituus, leveys, kappaleen tai kohdan poikkileikkauksen mitat, reiän syvyys ja halkaisija sekä reiän sijainti.

Halkaisijoiden merkintä:

Ympyrän halkaisijan tunnus (läpimitta-symboli) sijoitetaan mittaluvun eteen.
Ympyrän säteen tunnus R kirjoitetaan mittaluvun eteen. Keskipiste merkitään tarvittaessa pienellä ristikolla.
Pallon mitoituksessa tunnukset ovat:

• S(läpimitta-symboli) Pallon halkaisija
• SR Pallon säde
• Ruuvien, tappien yms. pallopintaisiin päihin riittää pelkkä R-merkintä.